Asunnon sisustaminen on todella raastavaa puuhaa. Värien, sävyjen ja huonekalujen tyylitteleminen on aikaa vievää ja harvoin kovin ekologista. Punavuorelaisessa sisustuskaupassa törmää elämän paradokseihin. Kauppa on täynnä uutta vanhannäköistä tavaraa, jotka ukki on jo kauan sitten lyönyt takkaan talon lämmikkeeksi. Eipä ukki olisi taloa lämmittänyt rojulla, mikäli olisi tiennyt, että naulakosta joku hullu maksaa vielä 150e. Maalille ja puulle kertyy hintaa. Harvoin osakekaupasta saa sellaisia tuottoja.

Mikä voisi olla ylellisempi kokemus kuin hiihtolenkki valkoisen lumen koristelemassa pakkasmetsässä!  Näin ajattelin tänään hiihtolenkillä. Laskevan auringon kultaama taivas kimalteli lumisten puun oksien välistä ja mielessäni soi laulu, joka esitettiin syntymäpäiväjuhlassani. Eeva Kuvaja on sovittanut lauluun Aleksis Kiven tekstin. Aleksis Kivi runoili ”Ihmeellisestä unelmasta”:

Voi, miten surullisiin uutisiin tämä vuosi päättyi! Ajattelen myötätunnolla suruviestin saaneita perheitä ja Sellon työntekijöitä sekä asiakkaita, jotka joutuivat järkyttävien tapahtumien keskelle. Lohduttaisikohan heitä yhtään tieto siitä, että monet kantavat heitä rukouksissaan hyvän Jumalan hoivaan?

Uuden ampuma-aselain sisällöstä päätetään eduskunnassa ensi vuoden puolella. Erityisen tärkeää on ratkaista, miten valvotaan, etteivät aseet joudu vääriin käsiin.