Mikä voisi olla ylellisempi kokemus kuin hiihtolenkki valkoisen lumen koristelemassa pakkasmetsässä!  Näin ajattelin tänään hiihtolenkillä. Laskevan auringon kultaama taivas kimalteli lumisten puun oksien välistä ja mielessäni soi laulu, joka esitettiin syntymäpäiväjuhlassani. Eeva Kuvaja on sovittanut lauluun Aleksis Kiven tekstin. Aleksis Kivi runoili ”Ihmeellisestä unelmasta”:

”Ihmeellisen unelman herätit mun povessani.
Ihmeellisen unelman, autuitten soinnun.
Sen virrassa sieluni tahtoo siirtyä pois.
Sen virrassa sieluni tahtoo siirtyä pois.

Hei ihmislapsi miksi sait onnen?
Ihmislapsi, tiedätkö sen?
Sait ihanan maailman.
Sait kesän kukoistavan,
talven valkean raittiin lumen,
kultasäteisen päivän
ja yöseen hämärän,
uneksuvan rauhan.

Tämän kaiken, ihmislapsi, sait. Tässä asut nyt.
Varrot luvattua maata, joka lähestyy kerran
niin kuin seppelöity morsian,
niin kuin seppelöity morsian.

Hei ihmislapsi miksi sait onnen?
Ihmislapsi, tiedätkö sen?
Sait ihanan maailman.
Sait kesän kukoistavan,
talven valkean raittiin lumen,
kultasäteisen päivän
ja yöseen hämärän,
uneksuvan rauhan.”