Itämeripolitiikka kaipaa uutta ryhtiä. Suomen virallinen ote Itämeri asioissa on ollut aloitekyvytön.

Turhautuneet kansalaiset, ympäristöjärjestöt ja eräät huomattavan rikkaat liikemiehet eivät ole jääneet juhlapuheiden tasolle, vaan ovat perustaneet suoraa Itämeren suojelutoimintaa ja hankkeita toteuttavia säätiöitä, kuten Baltic Sea Action Group (BSAG), WWF:n Operaatio Merenneito ja John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri-hanke.

Itämeren ympäristön tulevaisuuden ja hyvinvoinnin keskeisempiä kysymyksiä on Venäjän ja EU- valtioiden sitoutuminen vastuulliseen Itämeren politiikkaan. Sitoutuminen vaatii pitkäjänteistä ja katkeamatonta huipputason poliittista keskustelua Itämeren toimintaympäristöä käsittelevillä ministeritason foorumeilla. Uutena keskustelun avauksena BSAG järjesti, Finlandia-talossa 10. helmikuuta Itämeri-huippukokouksen, joka kokosi Helsinkiin korkean tason osallistujia kymmenestä Itämeren maasta. Seitsemän valtion- ja hallitusten päämiestä osallistui Baltic Sea Action Summit-huippukokoukseen, johon osallistui lisäksi kansalaisjärjestöjä ja yrityksiä.

Ruotsia kokouksessa edusti kuningas Kaarle XVI Kustaa ja Venäjää pääministeri Vladimir Putin. Helsinkiin saapuivat myös Latvian presidentti Valdis Zatlers ja Liettuan presidentti Dalia Grybauskaite sekä Viron pääministeri Andrus Ansip, Norjan pääministeri Jens Stoltenberg ja Tanskan pääministeri Lars Lokke Rasmussen. Lisäksi osallistujina olivat Saksan maatalousministeri Ilse Aigner, Puolan varapääministeri Waldemar Pawlak ja Euroopan komission aluepolitiikasta vastaavaksi jäseneksi esitetty Johannes Hahn.

Huippukokouksen tarkoitus oli saattaa eteenpäin Itämeren pelastamishankkeita konkreettisilla sitoumuksilla. Merkittävimmät sitoumukset lupasi Venäjän pääministeri Vladimir Putin, joka lupasi Kaliningradin 15 vuotta pysähdyksissä olleen jätevesipuhdistamo-hankkeen uudelleen aloittamisen ja Venäjän sitoutumiset Helcomin toimintaohjelmiin viiden vuoden kuluessa. Suomi lupautui maatalouden ravinnekuormituksien vähentämiseen entistä tehokkaammin. Sitoutumisten tavoitteena on Itämeren hyvä ympäristöntila vuoteen 2020 mennessä.

Suomen Itämeripolitiikka kaipaa johtamista

Huippukokouksen koolle kutsujana esiintyy Tasavallan presidentin kanslia yhteistyössä Vanhasen Hallituksen kanssa, todellisuudessa aloitteellisena on toiminut BSAG ja sen puheenjohtaja Ilkka Herlin. Virallinen Itämeripolitiikkamme on ajautunut juhlapuheiden ja käytännössä harjoitettavan politiikan väliseen ristiriitaan ja siitä on hävinnyt kokonaisuuden ajattelu.

Suomen käytännön poliittiset päätökset ovat viime vuosina vähätelleet Itämeren tärkeyttä ympäristö, liikenne, kauppa, huoltovarmuus ja elinkeino kysymyksissä.

Esimerkkeinä ovat olleet keskeisten asiantuntija organisaatioiden Merenkulkulaitoksen lopettaminen 2010 ja Merentutkimuslaitoksen pirstaloiminen 2009, huoltovarmuudelle tärkeiden kauppalaivaston myyminen ulkomaalaisomistukseen, telakkateollisuuden tukipolitiikan vaikeudet. Lisäksi meren resurssien suunnittelu ja käytönvalvonta kuten; soranotto, satamat, laivaväylät, teollisuus, tuulivoimapuistot, merenkulku, öljy- ja kaasuputket, sähkö- ja tietoliikennekaapelit, veneilijät, mökkeilijät, kalastajat ja yrittäjät ovat kaikki eri ministeriöiden valvonnassa.  Kaikki yhdessä on vaikuttanut siten, että Itämeripolitiikkamme on jäänyt sekalaiseksi ilman johtamista ja aluesuunnittelun valvontaa.

Mitä pitäisi tehdä?

Suomen ongelmana on ollut se, että meillä ei ole varsinaista Itämereen ja sen kysymyksiin keskittynyttä ministeriä. Parhaiten Suomen etua ajaisi, jos Itämeri politiikan kysymykset keskitettäisiin yhdelle ministerille, meriministerille, jonka vastuualueella olisivat kaikki keskeisimmät Itämerikysymykset Suomen, EU:n ja Venäjän välillä sekä kotimaassa.