Uuden liikeaikalain myötä on käynyt juuri niin kuin me lakia arvostelleet epäilimmekin - kaupan suuryksiköt hyötyivät vuoden alussa vapautuneista sunnuntaiaukioloista pienten kustannuksella. Vaikka kokonaisuutena ruokakauppa väheni tammi-maaliskuussa vajaan prosentin edellisvuoden vastaavasta ajasta, erot eri kauppatyyppien välillä ovat hurjia - isot supermarketit lisäsivät myyntiään melkein neljä prosenttia ja pienmyymälät menettivät kauppaansa lähes yhdeksän prosenttia.

Suomen Pienyrittäjät julkistivat kannanottonsa, jossa he ilmaisivat huolensa sunnuntaiaukiolojen aiheuttamista paineista ja lisäkustannuksista. Useissa esiin tulleissa tapauksissa pakkoraossa kauppakeskuksissa toimivia yrittäjiä on painostettu seitsemänpäiväiseen aukioloon kauppakeskuksen aukioloaikojen mukaisesti. Uhkana on käytetty vuokrasopimusten purkamista tai vuokrankorotuksia. Tilanne on yrittäjien kannalta kohtuuton. Vaihtoehdoiksi jäävät seitsenpäiväinen tauoton työviikko tai uusien työntekijöiden palkkaaminen. Hiljattain uutisoitiin, että 40 % pienistä kaupoista harkitsee toimintansa lopettamista. Vihreän työministerin johdolla valmisteltu liikeaikalain muutos on siis entisestään vauhdittamista kaupan keskittymistä suuriin kauppaketjuihin. Yrittäjyyden kannalta tilanne huolestuttaa. Suomessa on yli 200 000 yrittäjää, joista pien- ja yksinyrittäjiä on noin 140 000.

Itämerihuippukokouksessa annettiin sitoumuksia Itämeren puhdistamiseksi. Samaan aikaan tuli esiin tieto, että pintaveden fosfaattipitoisuudet Suomenlahdella ovat viimevuotista korkeammat. Pitoisuuksien nousu johtuu siitä, että kovat tuulet ovat tuoneet alueelle Itämeren pääaltaan vähähappista ja ravinnepitoista vettä. Nykyinen tilanne antaa viitteitä siitä, että ensi kesän levätilanne Suomenlahdella voi olla viimevuotista huonompi. Vahvoja sitoumuksia nyt todella tarvitaan. Ongelmana Suomessa on se, että Itämeren asiat eivät käytännössä keskity yhdellekään ministerille. Parhaiten Suomen etua ajaisi, jos Itämeri politiikan kysymykset keskitettäisiin yhdelle ministerille, jonka vastuualueella olisivat kaikki keskeisimmät Itämerikysymykset Suomen, EU:n ja Venäjän välillä sekä kotimaassa.

Itämeripolitiikka kaipaa uutta ryhtiä. Suomen virallinen ote Itämeri asioissa on ollut aloitekyvytön.

Turhautuneet kansalaiset, ympäristöjärjestöt ja eräät huomattavan rikkaat liikemiehet eivät ole jääneet juhlapuheiden tasolle, vaan ovat perustaneet suoraa Itämeren suojelutoimintaa ja hankkeita toteuttavia säätiöitä, kuten Baltic Sea Action Group (BSAG), WWF:n Operaatio Merenneito ja John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri-hanke.